B e a B r i x t e r

>> asuinpaikka. Ei vakituista asuinpaikkaa, Bea kiertelee Mystery Islandia miten sattuu ja yöpyy useimmiten majataloissa tai luonnon helmassa.
>> ammatti. Kiertävä tanssija – käyttää enemmänkin termiä ‘viihdyttäjä’. Bea siis matkaa eri kyliin ja kaupunkeihin ja esiintyy kaduilla ohikulkeville ihmisille, tietenkin pieni puulipas valmiina rahoja vastaanottamaan.

>> ulkonäkö.
Bea on lyhyt (153 cm) nuori nainen, jonka pistävin ulkonäköseikka on hänen omalaatuinen ihonväri-hiusväri-silmienväri- yhdistelmänsä. Poiketen ihmisenemmistöstä Bean iho on hailakan ruskea, mutta nainen ei silti omista yhtään etnisiä piirteitä. Ihonväristä johtuen hän ei myöskään rusketu. Bean kasvot ovat enemmän tai vähemmän lapselliset, ainakin posket ovat hiukan pyöreät ja silmät saavat hänet näyttämään viattomalta. Ne ovat väriltään kirkkaanvihreät, mutta eivät silti jostain syystä riitele ihon tai hiusten värien kanssa. Bean hiukset ovat luonnolliselta väriltään vitivalkoiset. Nainen pitää niitä aina kiinni sotkuisella pompulalla, mutta jättää hiukan lyhyemmiksi leikatut etuhiukset vapaaksi varjostamaan kasvoja. Jos Bea pitäisi hiuksiaan auki, ne yltäisivät suurinpiirtein hartioille.
Kuten ensimäisenä mainittiinkin, Bea on ikäisekseen naurettavan lyhyt. Hän saa osakseen paljon kiusoittelua, mutta ajan mittaan hän on jo lähes tottunut siihen. Nainen näyttää alipainoiselta – ainakaan hän ei ole järin runsas, enemmänkin tikku. Hänellä on silti muotoja, jotka korostuvat lähinnä kapean hartialinjan ja leveän lantion avulla. Bea on kuin elävä todiste siitä, ettei nainen välttämättä tarvitse ylisuuria rintoja ollakseen jotenkin nätimpi kuin muut, vaikka Bea ei tätä asiaa itsestään tiedostakaan.
Nainen käyttää ympäri vuoden samoja vaatteita, täysin säästä riippumatta. Tietenkin talven tullen hän ottaa laukustaan esiin tummanharmaan, hupullisen kaavun. Bea on lapsuudestaan asti suosinut melko neutraaleja ja tummia sävyjä, joten sen takia hänen vaatteensa ovat nykyisin tummanharmaata ja metsänvihreää. Hän käyttää niukkaa vihreää yläosaa joka muistuttaa rintaliivejä, mutta sään takia sen päällä on vielä tummanharmaa, ohut takki. Alaosanaan Bea käyttää harmaita, valtavia pussihousuja jotka korostavat hänen leveää lantiotaan. Kengät pysyvät vuodenajasta riippumatta samoina, eli normaaleina mustina avokkaina. Ne pysyvät naisen jalassa hyvin, sekä niillä on hyvä kiipeillä, tanssia, kävellä ja juosta. Bean koko omaisuus on sullottu suureen ruskeaan olkalaukkuun, jota ilman nainen ei mene minnekään.

>> luonne.
Bea Brixter – nainen on yhtä kuplivainen kuin nimensäkin. Hänen ensivaikutelmansa on monen muukalaisen mielestä hupsu, hiukan naiivi mutta kaikin puolin positiivinen ja eloisa. Sitä Bea onkin, mutta hän on myös auttamattoman lapsellinen ja jääräpäinen. Yhdistelmä on todella ristiriitainen, mutta jollain ilveellä se persoona tuntuu luontevalta Bean kaltaiselle terhakalle ihmiselle. Ei hänen ensivaikutelmansa kyllä naisen koko luonnetta määrittele, sillä todellisuudessa hän on paljon, paljon enemmän.
Beaa voisi kuvailla jokseenkin ‘koomiseksi’, vaikka nainen itse kieltääkin sen. Hän on nimittäin tavattoman huono- onninen ja suuri pelkuri. Esimerkiksi; jos lähistöllä liikkuu jokin vaarallinen petolauma, sadan prosentin todennäköisyydellä Bea on oma kömpelö itsensä ja mätkähtää suoraan niiden reitille. Kuka tahansa normaali soturi – tai jotain siihen suuntaan – alkaisi välittömästi taistella, mutta Bean ensisijainen suunnitelma on nopea vetäytyminen mielipuolisesti huutaen. Häneltä pääsee normaalistikin hiukan outoja ääniä suustaan, useimmat niistä ovat nya, byo, wee, eh, ha, nee, gyah, pyon, pun, hurr, peh, feh, wah ja ghi. Tämä antaa toisinaan naisesta hiukan eläimellisen kuvan, mutta näkyy hänen luonnonläheisyytensä muuallakin kuin vain ääntelyssä. Bea kiipeilee esimerkiksi todella paljon ja mielellään, ja nukahtelee mitä oudoimpiin paikkoihin keskellä päivää. Useimmiten hänet löytää koisimasta puun oksalta, rakennusten katoilta tai keskeltä tietä. Beaa voi siis kuvailla enemmän tai vähemmän laiskaksi, ainakin hän nukkuu vuorokaudessa keskimäärin 12 tuntia. Heti herättyään nainen on kuitenkin pirteä kuin peipponen, valmiina uuteen seikkailuun.

‘Seikkailija’ ei ole adjektiivi, mutta sekin kuvaa Beaa jollain tapaa. Hän nimittäin kulkee vapaana, välittämättä teoistaan ja menneisyyksien sodista. Nainen on äärettömän utelias, ja sen takia tunkee nokkaansa yleensä sinne mihin se ei kuulu – oikeastaan Bea ei edes välitä, onko kenties keskeyttänyt jonkun salaisen tapaamisen tai tupsahtanut keskelle kahden vihamiehen välienselvittelyä. Koska mikään sota ei häntä koske, voi Bea myös tarjota joskus apuaan jomman kumman puolen kannattajille – maksua vastaan tietenkin. Hänestä ei ole pelkuruutensa takia apua taistelussa, mutta Bean kautta kulkee todella usein salaisia tietoja, jotka nainen on poiminut ohimennen. Tässä suhteessa neiti on todella ovela; vaikka hän olisikin toisinaan naiivi ja hiukan höpsö, tietää hän mikä tieto on kullanarvoista ja mistä ollaan valmiita maksamaan.
Uskokaa pois, joskus jopa Bean kaltaisen ihmisen elämässä on haikeita hetkiä. Nainen on esimerkiksi hyvin huonoissa väleissä koko sukuunsa, johtuen heikkoudestaan. Koko Brixterin suku nimittäin koostuu hyvin voimakkaista ja lahjakkaista sotureista, joiden seurassa ei katsota pelkuruutta tai heikkoutta hyvällä. Koska Bealla on kolme isoveljeä, hän oli tietenkin perheensä heikoin ja valitsikin sen takia tanssijan tien. Tämä aiheutti eripuran Bean ja hänen perheensä välille, minkä seurauksena nainen muutti pois kotikonnuiltaan. Muistot vaivaavat häntä yhä, mutta Bea on silti jo parempaan päin.

Tietyn hölmöytensä ja tahattoman koomisuutensa ohella naisesta löytyy myös asennetta. Hän antaakin joskus itsestään ehkä hiukan ‘kovemman’ kuvan mitä oikeasti onkaan, ja saattaa välillä joutua tätäkin kautta hankaluuksiin. Bea on niitä, jotka eivät kuuntele laisinkaan järkipuhetta. Jos hän on päättänyt jotain, se tulee myös tapahtumaan. Hän on myös lievästi itsekeskeinen, eikä aina ota toisia huomioon, välillä hän ajautuu taas sanaharkkaan lähes tuntemattomienkin henkilöiden kanssa. Ja mitä sanallisiin kiistoihin tulee, Bea on kaukana naisesta. Hän korottaa ääntään helposti, eikä säästele kirouksia jotka pukisivat paremmin miehen suuta.
Kokonaiskuva Beasta on suoraan sanottuna sekoitus tyttömäistä ja poikamaista. Sitä ei voi kierrellä eikä kaarrella – vaikkakin poikamaisuus ottaa Beasta aika- ajoin yliotteen. Hän on silti ulkoa nainen, ja luonnollisesti myös sisältä. Sitä viestittää lähinnä hänen ominaisuutensa ihastua helposti, etenkin ei-niin-viattomiin miehiin. Bea ei vain voi sille mitään; hänet saa retkahtamaan jo pelkällä katseella.

>> menneisyys.
Bea syntyi saaren itäosassa, kuumana heinäkuun päivänä. Hän ei tietenkään muista elämänsä varhaisista vaiheista mitään, kuten ei kukaan muukaan normaali ihminen. Ehkä suurin asia, jonka hän on unohtanut, on vanhempien katoaminen. Bea ei muista, miltä he näyttivät – hänellä on vain sumuisia muistikuvia, jotka saattavat olla oikeita. Pääpointti asiassa kuitenkin on se, että ensin Bealla oli vanhemmat, hetkeä myöhemmin ei ollutkaan. Vuosia myöhemmin Bea uteli asiasta isoveljiltään, mutta he eivät suostuneet kertomaan mitään. Nainen uskoo silti yhä, että he elävät jossain saaren kolkassa.
Koska Brixterin suku on kuulu sala- ja palkkamurhaajistaan, haluttiin sitä tulevaisuutta myös Bealle sukupuolesta huolimatta. Tytön veljet joutuivat kuitenkin kovan vastuksen eteen, kun huomasivat miten taitamaton heidän nuorin sisarensa oli. Väkillinen koulutus teki Beasta myös hyvin onnettoman, minkä takia hän ilmoitti järkähtämättömästi kymmenen vuoden iässä lopettavansa koulutuksen. Hänen isoveljensä tietenkin raivostuivat, mutta tajusivat etteivät voineet tilanteelle juuri mitään. Koska Bea oli liian heikko taistelemaan, ehkä hänestä olisi hyötyä jossain muussa asiassa. Turha toivo; Bea ei oppinut edes perus lääkintätaitoja. Mikään ei tuntunut kiinnostavan tyttöä – ei ennen kahtatoista ikävuotta. Silloin heidän kotikylässään kävi pieni bardi- ja tanssijaseurue, jonka kauniisti liikehtivät tanssitytöt lumosivat Bean täysin. Silloin hän tiesi, mitä tulevaisuudeltaan halusi.
Bea ilmoitti veljilleen, että kouluttautuisi itse tanssijaksi. Tämä ei pelkästään vihastuttanut heitä; se myös huvitti. Bean isoveljet tekivät pilkkaa sisaruksestaan ja saivat myös selväksi sen, etteivät tulisi auttamaan pikkusiskoaan valitsemallaan tiellä. Bea ei siitä onneksi välittänyt, vaan aloitti ahkeran harjoittelun. Alku oli tietenkin hankalaa, mutta tyttö oli painanut tarkasti mieleensä näkemänsä liikkeet ja aloitti harjoittelun niistä. Vähitellen Bea lisäsi mukaan omia liikkeitään ja löysi oman ‘rytminsä’, jonka tahdissa oli hyvä tanssia. Samalla tytön notkeus ja ketteryys kehittyi ääriasteille, minkä seurauksena tanssista tuli yhä lumoavampaa ja kauniimpaa. Kun Bea vihdoin täytti 17 vuotta, hän päätti pistää taitonsa koetukselle. Tyttö meni kylän kadulle – missä yleensä soi majataloista lähtöisin oleva musiikki – ja alkoi tanssia.
Eipä kauaa kestänyt, kun jo kymmeniä ihmisiä oli pysähtynyt tanssivaa tyttöä katsomaan. Taputuksista Bea sai vain lisää puhtia, ja oli juuri lopettamassa numeroaan – kunnes hän huomasi pettyneet veljensä katsomossa. Se oli hetki, joka muutti Bean elämän. Hän tajusi, etteivät hänen isoveljensä osaisi ikinä arvostaa tällaista taidetta, ja sen sai myös selville vihaisesta äänen korotuksesta. Veljet jankuttivat asioita, kuten “Miksi käytät aikaasi tällaiseen humpuukkiin?” ja “Miksi et voi taistella yhtä hyvin kuin tanssia?”. Se oli viimeinen pisara. Bea lähti pois kylästä heti seuraavana yönä, herättämättä veljiään.
Nykyään nainen elää yhä ‘tien päällä’, kiertelevänä tanssijana. Hän tienaa kohtuullisesti, mutta joutuu välillä sortumaan pieniin rikoksiin tai ilmaisen yösijan anomiseen. Hänen elämänsä on mallillaan, eikä Bea halua muuttaa siitä mitään. Tai no, hän haluaisi korjata suhteen veljiinsä. Mutta se on kaiketi vain typerä haave.

>> taidot.
Kuten on varmaankin jo tullut selväksi, Bea on rohkeaa esittävä pelkuri. Hänen ensisijainen taistelusuunnitelma onkin lähes aina pakeneminen – ihme kyllä, nainen on hyvä siinä. Hän on nimittäin äärettömän ketterä, nopea ja notkea, sekä kiipeilee usein todella hankaliin paikkoihin. Bean jalat ovat myös poikkeuksellisen vahvat, sillä hän pystyy loikkimaan hyvin pitkälle ja korkealle. Näin ollen Bea on kuin ammattipakenija – aina hankaluuksissa, mutta aina pääsemässä niitä pakoon. Jos nainen jostain syystä epäonnistuu yrityksessään, hänellä on aina pieni puukko laukussaan.
Bean ammatti on tanssija, joten luonnollisesti nainen kykenee liikkumaan hyvin kevyesti ja katseen vangitsevasti. Hän todella nauttii tanssimisesta, mistä johtuen ei sitä tehdessään keskity mihinkään muuhun. Bean tanssityyliä voisi kuvailla akrobaattiseksi – mikäs siinä, kun hän on tarpeeksi notkea. Se muistuttaa aavistuksen verran itämaisia taistelulajeja, mutta ilman vastustajaa ja pehmennetyin liikeradoin. Bean tanssitaitoa ei voi kiistää, ja onhan hän melkoista silmänruokaa tanssiessaan ilman päällyspaitaansa lanteet keinuen.

>> muuta.
@ Liikkuu yleensä puun oksistoja pitkin, jottei jää helposti kiinni vaaran uhatessa.
@ Osaa matkia erilaisia lintuja, kätevä taito jos yritetään harhauttaa jotain.
@ Tienaa koko elantonsa kadulla tanssimalla.
@ Osaa viheltää nuotissa.
@ Pelkää pimeää yksin ollessaan.

>> suhteet.
sukulaiset: Kolme isoveljeä (pelaajia etsitään)
tavatut:
ystävät:
vihamiehet:
ihastus:
kumppani:
——————————————————————————-
>> pelaaja.
Mr. Riska (mr_riska@hotmail.com)

>> oletko pelannut ennen? Kyllä.
>> oletko lukenut säännöt jne? Kyllä.

Sähköpostini saa kopioida foorumin tiedoista. : )